Pikku Lilli Hilmunen suuressa maailmassa

Käytin tuossa yksi päivä taas suurta vuohilaumaani lenkillä metsässä, ja kun olin viemässä "kilejä" sisälle, niin siellä marssikin Lumikki vastaan ja syöksyikin samantien kauralaarille. No, eihän siinä mitään. Telkesin kaikki muut vuohet karsinoihin, mutta Pikku Lilli jäi siihen sitten ja ajattelin, että no sehän voi lähteä sanomaan äitilleni että ollaa tultu takasin. Niinpä Pikku Lilli Hilmunen lähti käymään "suuressa maailmassa" aivan ilman kaverien tukea. Vein siis Lillin käymään sisällä, kun äitiäni ei näkynyt missään. :)

 Sisällä ollessan Lilli oli ihan ihmeissään ja mietti varmaan, että miten ihmiset voivat elää näin? Outo, kopiseva lattia tuli testatuksi pienten sorkkien alla, ja keittiön tuolit saivat myös osansa Lillin ihastelusta.

Nyt kiireesti pois! :)

Lopulta, kun avasin ulko-oven, niin Lilli pinkaisi hilmusta vauhtia mäen alas, suoraan tallin oven eteen. Taisi olla Pikku Lilli Hilmuselle liian Hilmunen kokemus!

Kattien kuuma hellepäivä

Viikonloppuna, kun oli melkein 30 astetta lämmintä (ainakin meillä), myös kissat etsivät jo viileämpää nukkumapaikkaa. Tähän asti ne ovat aina, jos jossain on ollut pienikin auringon lämmittämä kohta, juosseet siihen ja maanneet siinä sitten loppupäivän. Nyt ne kuitenkin menivät mahdollisimman viileään paikkaan nukkumaan.

Etsi kuvasta kaksi kissaa!

 Terassimme on kesäisin toodella kuuma paikka, johon paistaa melkein koko ajan aurinko. Kissat olivat kuitenkin löytäneet sieltä pari hyvää ja viileämpää nukkumapaikkaa.

 Misu oli löytänyt tiensä pöydän alla olevan pöydän päälle. Siellä se olla köllötteli, kunnes minä tulin ja herätin sen... :)

Oliko asiaa???

 Misse sen sijaan oli piiloutunut auringolta uuden grillimme alle. Sieltä pilkotti vain Missen kauniita varpaat, joilla on kävelty moonta kilometriä!

Siellä se Misse on!

Sellaisia auringon palvojia meillä tällä kertaa! Aurinkoista kesän alkua kaikille!

Lämpimät kelit alkavat, loimi selkään vaan!

Kun kesä on jo taas kerran näin pitkällä, on tullut taas aika laittaa Sónatalle ensimmäisen kerran ötökkäloimi päälle. Viime vuonna loimi puettiin ekaa kertaa jo 23.5. Nyt päästiin sentään 26.5. saakka! Kyllä loimittaminen onneksi auttaa, ettei neitokainen niin pahasti hankaa harjaansa ja häntäänsä. Kyllä kuitenkin menee noin vartti ennen kuin Sonttu rauhoittuu hankaamiseltaan syömään karsinassa olevia heiniä. 

Kaverukset<3

 Olenkin tässä naureskellut, että kun kelit lämpiää, niin meidän hevosella aletaan pitämään loimea! Kyllä se 30 asteen pakkasessa pärjää ilman loimea, muttei 30 asteen helteessä... :)

 En tiedä kumpaa inhottaa enemmän loimen laittaminen, minua vaiko Sónataa. Onhan se nyt melko inhottavaa laittaa tosiaan 30 asteen helteessä toiselle loimi päälle...

Kyllä Sónata kestää kesän ötökät loimen kanssa, kuten islantilaisen kuuluukin!

Kysymykset koiralta, vastaukset vuohelta

Saimme eläinteni kanssa haasteen Nero-koiralta ja nyt aloimme sitten miettimään, että mitä vastaisimme Neron esittämiin kysymyksiin. Haasteen säännöt ovat siis seuraavanlaiset:

1.Vastaa saamiisi kysymyksiin
2.Keksi viisi uutta kysymystä
3. Haasta viisi bloggaajaa tekemään samoin

Neron kysymyksiin vastaa tällä kertaa Tytti. Kuvat, joita julkaisen saattaa olla jo jossain päin blogia, eikä välttämättä laatukaan ole kovin kummoinen...

1) Mieluisin tv ohjelma?

Olisko sellasta ohjelmaa olemassa kuin "Iloiset partasuut"?

 Tytti vastaa: Tämä kysymys on kyllä paha, en ole nimittäin koskaan edes nähnyt tv:tä... :) Sanotaan vaikka että kaikki iloiset eläin ohjelmat voisivat olla mun mieleeni.

2) Miksi kissat syö eri nappuloita kuin koirat?

Tytti vastaa: Ai syövät vai? Tuota en tiennytkään. Meilläpäin ainakin jopa me vuohet maistelemme kissanruokaa, joten miksei koirakin voisi syödä samaa ruokaa kuin kissat? Ehkäpä kissoilla ja koirilla on erilaiset makumieltymyksensä...?

3) Kesän paras tuoksu?

Nuuskis nuuskis!

Tytti vastaa: Kesän ihaninta tuoksua ei kauan tarvitse hakea, jos pääsee ulos. Sen löytää nimittäin mehukkaimman voikukkatupsun ääreltä! Joskus kannattaa toki hieman haistella esim. kivien ja kantojen alta, jos sattuisi löytymään vieläkin herkullisempi tuoksu...

4) Jos et olisi vuohi, niin mikä eläin olisit ja perustelut?

 Tytti vastaa: Olisin aivan varmasti kissa. Kissan elämä vaikuttaa melko helpolta, ainakin jos katsoo meidän Misseä... Tuo ylhäällä oleva kuvakin olisi varmasti tarkempi, jos ei olisi koko ajan pakottava tarve juosta edestakaisin... :) Voisin olla mielelläni myös hevonen, rouskuttaa heinää päivät pitkät ja mennä illan tullen ratsastusretkelle metsään. :)

5) Ihmisen kolme parasta ominaisuutta?

 Tytti vastaa: Hmmm... vai kolme parasta ominaisuutta... No, ekaksi ehkäpä se, että yleensä ihmisiltä saa paljon herkkuja ja kehuja. Toisena on ehkä se, että ihmisten kanssa on turvallista liikkua metsässäkin, vaikka aina joskus hiukan epäilyttääkin... :) Kolmatta en kyllä millään keksi näin iltamyöhällä...

Tytti oli aivan innoissaan vastaamassa kysymyksiin ja haluaakin nyt sitten keksiä hiukan vuohiaiheisia (ja vähemmän vuohiaiheisia)kysymyksiä joillekkin harvoille ja valituille lukijoille, eli haasteen saa meiltäpäin blogit: Villi meininki, Every day is caturday! ja Karvakorvakamut.

1. Mitä pidät vuohista?
2. Oletko koskaan nähnyt vuohta?
3. Miksi vuohella on sinun mielestäsi parta?
4.Mikä on lempikukkasi ja minklä takia, esim. maun tai värin perusteella?
5. Mitä aiot tehdä kesällä?

Voikukkien viemää

Kuten varmaankin muuallakin päin Suomea, on myös meidän kaikki tienvierukset ja pellot ihan keltaisenaan voikukkaa. Opettelin viime kesänä tekemään voikukista seppeleen, ja yritin jo tällekkin kesälle väsätä jonkin näköistä seppelettä. Ei seppelettä tietenkään huvikseen tehdä, pitäähän jonkun saada kunnia pitää sitä päässään. Minä annoin kunnian Sónatalle ja Lumikille pitää miniseppelettä kesän alun kunniaksi päässään.

Sónata on niin hieno <3

Tässä näkymää viime vuodelta, seppele oli aiika paljon suurempi...

Lumikki kantoi seppelettään pystypäin :)

Joku taitaa olla vähän linssilude....

Lopulta seppele kuitenkin hajosi....

Rikkoutunut seppele maistuu hyvälle!

Postiponi Rosita

Rositalla on aivan oma työ, joka on postin haku viikonloppuisin. Rosita on värvännyt Sónatan hakemaan postia silloin, kun Rosita itse on lomailemassa... Rosita hakee postin laatikostaan ja vie sen ovelle saakka. Ennen kuin pääsee postista eroon, on ensin kiivettävä portaat talomme kuistille ja soitettava ovikelloa. Kaiken tämän Hömpsy suorittaa aivan itse, mutta sillä on oltava kuitenkin mukana apulainen, joka muistuttaa sitä aina ajan kulusta, jos se sattuu unohtumaan mehevän ruohotupsun äärelle...

Matkalla postilaatikolle on liian herkullisia ruohotupsuja!

Nyt päästiin jo laatikolle asti... Lehtikin on joten voimme jatkaa matkaa!

Postilaatikon vieressäkin kasvaa laittoman hyviä voikukkia...

Samoin mansikkamaalla... :3

"Seuraavana vuorossa ovikellon soitto, viitsisköhän sitä?"

"Noo, kai se on pakko, jos haluun saaha leipää..."

"No, tulleeko sieltä kukaan??"

"Noniin, asiaa! Vihdoin leipää!"

"Joo, mä tiedän, etä mä oon hyvä postiponi..."

Nyt on vihdoin päivän työt tehty, huomenna taas uusiksi!

Omenatarhan Eemeli & Sónata

Aina keväisin, kun ruoho alkaa olla vihreämpää hevosten aidan toisella puolella, päästämme hepat maistelemaan tuoretta hienää omenatarhaan. Siellä niillä riittäisi melkein koko kesäksi laiduntamista, mutta kun omenapuut alkavat punoittaa omenista, on hevoset pakko siirtää pois omppumaalta. Ei oikeastaan tarvita muuta kuin inhottavat ötökät, niin ei voi heppoja enää pitää siellä, ne nimittäin hankaavat kivasti omenapuun oksilla mahan aluset ja selät, eipä siinä paljon omenia sen jälkeen tule...

Soomuli mussuttaa heinää... :)

Omenatarhan Eemeli  :)

Tästä on hyvä jatkaa kesän suurempia laidun maita kohden!

Rositan synttärit

Nyt on kulunut jo 32 vuotta siitä, kun Rosita syntyi tumman ruskeana maailmaan. Nyt se on kuitenkin täydellinen kimo. Juhlistimme heppojen kanssa tänään Hompsun pitkää ikää. Rositalle itselleen ei kylläkään kerrottu oikeaa ikää, masentuu pian. Kerroin sille, että juhlimme sen kaksi vuotis synttäreitä! :)

Ensiksi tein jokaiselle hevoselle oman pienen kakun. Rosita sai tottakai hiukan isomman. Kakkuihin tuli pohjalle joko paahtoleipää tai ruispala ja kantena oli näkkileipää. Väliin tulikin sitten hiukan enemmän tavaraa, voikukan lehtiä, kauraa ja hyppysellinen hevosten rehua. Pinnalle laitoin koristeeksi vielä vähän kauroja ja pienen kuusen palasen.

Rositan kakku

Roistan kakku ylhäältä katsottuna

Sónatan ja Eemelin kakut

Sontun ja Empun kakut ylhäältä

Emppu odottaa jo herkkuja...

Sónatasta puhumattakaan!

Sonttu tuhoaa, okei tuhosi jo oman kakkunsa...

Rousk, rousk! Oli hyvää!

Eemlikin löysi viimein oman kakkunsa

Viimeisistä murusista meinasi jo tulla riitaa

Synttäri sankari 32v <3

"Anna jo se herkku!"

Rositakin ahmaisi kakkunsa nopeasti

"NAM, oli hyvää! Kiitos!"

Moni ei arvaa, että Rosita on jo 32. Tuskin kovin moni sen ikäinen poni tai hevonen vielä vetää pukkilaukkaa tarhassaan kuin pieni varsa tai potkii seiniä kun ei saa heiniä ajoissa. Rosita ei kuitenkaan suostu kertomaan pitkän iän salaisuuttaan...

Toinen on vaan niin ihana!! <3 Onnea Rositalle!