Agilityn syysmestaruus, osa 3 "Koristeiden kohtalo ja Voittaja"

Kilpailut saatiin kunnialla loppuun ja voittajakin saatiin selville pitkän mietinnän jälkeen. Teitä, hyvät lukijani luultavasti myös kiinnostaa, miten esteiden koristeille kävi... Lyhyesti sanottuna niille kävi huonosti, ja kaiken sen "tuskan", jonka koristeet kokivat, takana oli näin suloinen ja viattoman näköinen otus:

"Öh... mooi. Meil oli just agilitykisat... mum, mum, rouskis!"

Todisteita Vilin syyllisyydestä koristeiden tuhoamiseen...

 Vaikka koristeille kävi huonosti, toimittivat ne tehtävänsä kilpailuissa hyvin. Ne suorituivat itseasiassa niin  hyvin, että ne koristukset joita Vili ei kelpuuttanut/ennättänyt syödä, annettiin kilpailijoille palkinnoiksi. Voittaja sai tietty kaikkein eniten herkkuja, mutta myös muille otuksille oli annettava hyvänmielen palkinto. Kilpailun tulokset olivat siis tämän näköiset:
1.Sohvi
2.Lilli
3.Vili
4.Tytti
Sohvi siis korjasi suurimmat herkut itselleen voittamalla kilpailut tyylikkäällä suorituksellaan!

Tästä jaettiin kaikille edes jotakin

Onnellinen voittaja <3

Agilityn syysmestaruus, osa 2 "kilpailut"

Vuohien kilkpailuun valmistautumisen jälkeen veimme ne sisälle ja vielä viimeistelimme rataa. Kun rata oli vuohia vaille valmis, haimme ensiksi Tytin. Tyytin kanssa ei olla kovinkaan paljoa agilitya harjoiteltu ja sen kyllä huomasi... En ole Tyttiä myöskään talutellut hihnassa kaulapannan puuttumisen takia, minkä vuoksi pienen ja pyöreän vuohen (kutsutaan myös Tytiksi...) suoritus ei ollut parhaimmasta päästä.

Tämä este onnistui Tytiltä kuitenkin hankaluuksista huolimatta hyvin, täydet pisteet siis! :)

Esteenkin yli päästiin, mutta heti esteen jälkeen oli ihan pakko maistaa koristeita...

Pujottelu sujui Tytillä, no... jaa, ihan hyvin kai...

Kivimuurin ylikin päästiin pienen neuvottelun jälkeen.

 Kaikki "kilit" menivät melkein kaikki esteet, mutta vain muutamista esteistä on kuvia kameran vähäisen akun takia... Tyttikin siis hyppäsi ja meni kaikki esteet ihan loppujen lopuksi kunnialla yli, mutta hiukan hankaluuksia oli...

Tytin jälkeen olikin sitten estemaisteri Sohvin vuoro. Ajattelin ensin, että  Sohvin kanssa tuskin tulee mitään, koska senkään kanssa ei ole nyt hetkeen esteitä loikittu. Sohvi oli kuitenkin kilpailun yllättäjä, se suoritti kaikki esteet moitteettomasti (ellei yhden koristeen tuhoamista lasketa...).

 Sohvin jälkeen radalle porhalsi vapaana Lilli. Lillillä meni jonkin aikaa ennenkuin se pääsi pois mehevästä ruohotupsusta, johon se jumittui mussuttamaan heti ovesta astuttuaan. Kun Hilmunen sitten pääsi radalle, niin melkoisen virheetön ratahan sieltäkin tuli. Muutama koriste tuhoutui tämäkin osallistujan kanssa, mutta sovitaan vaikka niin että se kuuluu asiaan... :)

Milliskä hyppää kaiketi itseäänkin korkeamman esteen yli kevyesti!

Kivimuurin marjat alkoivat kiinnostamaan kesken suorituksen...

Hiukan helpotettu lankku...

Ja hiukan haasteellisempi lankku! :)

 Lillin jälkeen olikin sitten viimeisen kilpailijan vuoro. Vili Uuno Vilkas Elviksen poika I astui kehään. Kun Vili kuuli, että se saa leipää, jos se vaan seuraa ja hyppää puomien yli niin sen vauhti oli kyllä niin hurja, ettei kaverini meinannut pysyä kameran kanssa perässä! ;) Vilin alku menikin oikein mallikkaasti, mutta radan loppupuolella alkoi sitten koristukset kiinnostamaan leipää enemmän...

Pikku Uuno Juuno hyppää <3

Vaan nytpä ei Uunokaan hyppää!

Näin sujuivat siis kilpailut meillä lauanataina. Seuraavassa postauksessa on sitten voittajan julkistaminen ja palkintojen jako. Selviää myös, miten koristeille kävi! Pysy siis kanavalla, pian lisää vuohimaista asiaa! :D

Agilityn syysmestaruus, osa 1 "valmistautumista"

Alkuun pieni muistutus. Olen lisännyt tuohon sivupalkkiin kyselyn, että mistä haluaisitte lukea lisää, joten muistakaahan vastata!
Järjestimme pääkaupunkiseudlta viikonlopuksi tulleen kaverini kanssa vuohille leikkimieliset agilityn syysmestaruus kilpailut. Rakensimme hurrjan hienon radan, johon kuului kaikenkaikkiaan kaiketi seitsemän estettä. Hiukan hankaloitimme kuitenkin vuohien suorituksia siten, että koristelimme esteet vaahteranlehdillä, saniaisilla, pihlajanmarjoilla ja kävyillä.

Tältä näytti rata ennen kisoja...

Lähempää kuvaa kivimuurista, jota koristelmme pihlajanmarjoilla

Syksyinen maitotonkkaeste :)

 Vuohet toki valmistautuivat hyvin tulevaan koitokseen. Veimme ne heti aamusta pitkälle metsälenkille, jonka aikana ne popsivat pienet mahansa täyteen ja fiksasivat vielä ketteryyttään hiukan.

Sohvi valmistautuu kisoihin syömällä...

Tytti ketteryysharjoituksella...

Ja Lilli ja Uuno harjoittelivat vielä oikein nopeaa juoksemista

Kuinka kilpailuissa oikein käy? Kuka vie voiton? Entä miten käy radan koristeille? Sen saat tietää seuraavassa postauksessa, muista lukea! :D

Ratsastusta omalla ja vieraalla issikalla

Eilen ei kyllä ollut tarkoitus käydä ratsastustunnilla eräällä islanninhevostallilla, jossa on kyllä aika paljon muitakin hevosrotuja, mutta illalla neljän maissa äitin sanoi, että voisin lähteä tunnille kuitenkin, vaikka sunnuntai iltana oli tosiaan sovittu toisin. No, minä siinä sitten soittamaan ratsastuskenopettajalleni, että mahtuukos siihen kuuden tunnille mukaan. No kyllähän sinne mahtui ja Vilma Adakin pääsi mukaan.

Sain ratsukseni koulutunnille pienen, nuoren ja touhukkaan issikka tamman nimeltä Svandis. Svandis oli kyllä ihan hupsu pikku hevonen. :) Tunnilla ravattiin paljon, tehtiin lävistäjällä askeleen pidennyksiä ravissa ja käynnissä, peruuteltiin ja laukattiin. Laukassa oli tosiaan pikku Touhottaja-Svandiksessa pitelemistä, kun tammasta oli niin mahdottoman kivaa koko ajan. Opettajakin totesi, että ei se ole ikinä ketään pukittanut alas, mutta nyt en kyllä laita päätä pantiksi, ettei se jotakin tee... Siitä huomasi hyvin, että ilmat olivat viilentyneet ja virtaa piisasi. Polle aina välillä ihan säpsähteli, kun oli niin kivaa. Ei kuitenkaan pään viskelyt johtaneet pukitteluun (onneksi...) ja tunti meni oikein hyvin. Olihan se ihan kiva käydä taas pitkästä aikaa tunnilla ihan kentällä ratsastamassa ja valvovan silmän alla. :)

Pikku touho Svandis :)

 En ole ennättänyt omilla polleilla ratsastamaan ennen kuin tänään vähän aikaa Sónatalla. Eemelin loma jatkuu siis vielä huomiseen. Meillä oli ainakin aamulla jo lunta maassa, minkä takia ei hevoset päässeet laitumelle syömään jäistä heinää. Ne olivat joutuneet olemaan tarhassaan koko päivän ja niiden tarhassa on iso kasa takiaispuskia. Sónata olikin varmaan onnistunut keräämään kaikki mahdolliset takiaiset otsikseensa ja häntäänsä. Ratsastaminenkin keskeytyi hiukan, kun alkoivat ilmeisesti takiaiset pistellä ja pään heittely edes takaisin alkoi. Oli kyllä siinä vaiheessa jo itselläkin sormet jo ihan jäässä niin lopetettiin ihan suosiolla kesken harjoituksien.

Sónatan hienot papiliotit  :D

 Sen verran kuitenkin ehditiin ratsastaa ennen sormien paleltumista ja takiaisten häiriköintiä, että sain muutaman hyvin heikko laatuisen kuvan näpsäistyä. Pujoteltiin myös hetken aikaa ja ravailtiin jonkin verran.

 Sónataa jännitti hiukan Rosita, joka oli muuttunut vihreäksi omenatarhassa ollessaan. Tosiasiassa sillä oli vain loimi päällään, koska meillä on ainakin melkein nollassa ja vettä sataa ja tuulee, ettei Hompsukkaa voinut oikein viedä ilman nuttua ulos. Kaipa se syksy taas sieltä tuli ja pikkuhiljaa tässä kai talvea kohtikkin mennään... :( Se hyvä puoli ainakin on, että talvella ei ole örkkejä!

"Huui kauhistus!! Mikä mörkö tuolla on??? Ai, se olikin Rosita..."

Lilli palloilee

Pitkäähän siinä kesti taas, että sain aikaiseksi kirjoitella jotain taas tännekkin! Nyt on ollut niin paljon kaikkea, etten ole ehtinyt edes avaamaan tietokonetta. Tästä Lillin agility tuokiostakin on jo aikaa varmaankin pari viikkoa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Väsäsin siis ehkäpä pari viikkoa sitten agility radan hevosten tarhaan, jota sitten Lillin kanssa juostiin ympäriinsä ja Vilma Ada oli kuvaamassa. Rataan sisältyi tällä kertaa pujottelua, pari estetttä, lankku jossa oli pieni lisäys ja aivan uusi "este" pallo.

 Lilli on oppinut pujottelun jo melko hyvin. Se kiertää muutaman ensimmäisen ämpärin ihan oikein, mutta sitten sen keskittyminen aina herpaantuu ja sitä pitää hiukan muistuttaa, että mitä kautta nyt oikein pitikään kulkea.

 Lankku esteeseen olen tosiaan lisännyt sellaisen pikku lisäyksen... Lankku esteeni rakentuu siis kahdesta mustasta laatikosta ja melko kapeasta lankusta, no, ennen varsinaista lankkua on musta laatikko, jonka päältä Lillin on hypättävä lankun alla olevan laatikon päälle. Eli lyhyesti sanottuna ennen lankkua on pituuseste :) Lilli tykkää hilmusen paljon hypätä oikein pitkän hypyn, mitä nyt aina joskus vähän hyppää liian lyhyen tai liian pitkän hypyn, mutta aina ei voi onnistua!

Tältä estehirmulta onnistuvat hypyt vaikka minkälaisten esteiden yli!

 Lillille kokonaan uusi este on suurensuuri jumppapallo, jonka päälle pikkuisen kilin on metävä seisomaan. Tässäkin kohtaa meillä on käytössä musta laatikko, mutta nyt se ei toimi pituusesteenä, vaan avittaa hiukan pallon päälle menemisessä.

"Minä olen isompi kuin tuo pallo!"

 Pallo on kuitenkin hiukan haasteellinen vielä, koska se on niin mahdottoman pyöriväinen ja heiluvainen. Nyt pikkuhiljaa on Lilli kuitenkin oppinut sen päällä seisomaan, mutta ei ilman kiinnipitoa.

 Saa nähdä, mikä seuraavaksi esteeksi keksitään, haluaisin ainakin kovasti jonkin näköisen putken ja A-este voisi myöskin olla ihan hauska. Mutta nyt meillä riittää hetkeksi hommaa tuossa pallossa ja olen ajatellut opettaa Lilliä kumartamaan. En vain oikein tiedä, miten saisin sen oppimaan sen, joten jos jollakin on vinkkejä, miten saisin Lillin oppimaan kumarruksen niin otan mielelläni vinkit vastaan!

Nams, mums ja rouskis!

Uusi nuttu, uudet kujeet

Sónata sai vihdoin viimein uuden ihottumaloimen, kun oli rikkonut edellisen loimensa...Loimen tilaaminen kesti hiukan pitkään, kun ajattelimme katsoa tuleeko kuinka paljon örkkejä, jotka Sónataa sitten häiritsisivät. Nyt ne polttiaiset ovat sitten saapuneet ja polle oli noin viikko sitten ekan kerran hinkannut kaulaansa pienen rikki menneen alueen. Silloin lähti muuten suoraan tilaus Horzelle. Loimi saapui onneksi jo perjantai-iltana ja saatiin se onneksi viikonlopuksi käyttöön. Sónata lähtikin lauantai-aamuna ihan mielellään ulos uuden karkea nuttu päällään.

 Kun avasin loimen pakkauksestaan, ajattelin ensin, että onkohan tämä kuitenkaan oikea malli ja oikea loimi. Oli hiukan erilainen materiaali tässä uudessa loimessa kuin siinä vanhassa, jo reilu kolme vuotta vanhassa loimessa! Se on ensinnäkin aivan erivärinen ja materiaalikin tuntuu täysin erilaiselle. Samanlainen loimi oon kuitenkin kyseessä. Uuden loimen kaikki remmit ja kuminauhat ovat tietenkin vielä toistaiseksi aika jäykät ja uudenkarheat. Sen huomaa kaikkein parhaiten mahakappaleesta... Kun Sónatalla on loimi yllään ja siinä on mahakappale normaalisti kiinni, niin näyttää ihan että Sontulla olisi kauhean iso maha... Sinne on hyvä hamstrata heiniä sitten, ja jos on päivän aikana syönyt hiukan liikaa, niin ei kukkan huomaa mitään... :)

<3

Uusi loimi on häikäisevän vaalea!

Riippuvatsa Sónata :D

 Täytyy nyt kertoa tämänpäiväisistä ratsasteluistakin... Kävin täänään jo aamupäivällä ratsastamassa, koska jos ratsastuksen jättää iltaan on niin paljon niitä pahoja polttiaisia, ettei ratsastamisesta tule yhtään mitään kun polle vaan potkii örkkejä pois. Nyt aamusta oli kuitenkin oikein hyvä mennä lenkille, ja me mentiikin huikeat 45 min! Aloiteltiin pihalla. Tehtiin paljon pysähyksiä ja osa ajasta meni tien vieressä olevan auton ihmettelemiseen... Sitten alettiin ravailemaan ja ravit sujuivat ilman suurempia kommelluksia. Sitten kokeilin ihan huvikseen, että osattaiskohan me mennä ravipohkeenvöistöä, kun käynnissä mokoma väistö sujuu oikein mallikkaasti. No, kyllähän me sivuttain liikuttiin! En ole varma, että menikö väistö nyt kovin oiekin, mutta meille riittää kunhan se on edes vähän sinnepäin. Pohkeenväistöjen jälkeen otettiin yhdet laukat pihatiellä. Laukka sujui pihalla tänään todella hienosti. Kerran kun nosti, niin ei tarvinnut toista kertaa käskeä!

Laukan jälkeen mentiin peltoa pitkin metsään. Pellolla oli tarkoitus myöskin laukata, mutta polle oli sen verran ihmeissään, kun Eemeli hirnui tallissa, niin mentiin sitten vain käynnillä koko pitkä peltotaival. Mettään kun päästiin, niin loikattiin maastoesteiden yli, nyt sujui tosi hienosti! Sonttu hyppäsi ihan keskeltä estettä eikä tainnut kolahtaakkaaan ollenkaan. Sitten vielä ravailktiin pikku pätkä metsässä, kunnes käännyttiin kotiin... Ajattelin kotiin käännyttyämme, että vois antaa hepan laukata niin lujaa kun haluaa, ja miähän annoin! Ja kyllä muuten hevonen juoksi! Hyvä, että sain sen edes pysähtymään ennen kotipihaa. Kaiken lisäksi menin ilman satulaa ja polle meinas vissiinkin keventää kuormaa (eli heittää miut pois kyydistä...) kesken laukan. Kotiin kuitenkin tultiin kahdestaan ja hiljentyi vauhtikin ennen pihaa. sit käveltiin vielä pihalla hetken aikaa. Semmoinen ratsastelu mulla tänään. Varmaankin uudessa loimessa oli jotain vauhti pölyä, kun tultiin kotiin niin lujaa! Loimeen oli varmaankin mennyt vähän tottelemattomuus pulveria, kun ei meinannut hidastus merkit mennä millään perille... Noo, elämässä on otettava silloin tällöin riskejä! Tekstiä tuli näköjään enemmän kuin laki sallii, mutta toivottavasti jakoitte lukea!

Reipas polle valmiina lenkille <3

Partasuiden paratiisi

Jos kysyy tallimme parrakkailta asukkailta, millainen olisi niiden paratiisi, ne varmastikkin vastaisivat että sellainen jossa on paaljon ihania kukkia, vihreääkin vihreämpiä oksia ja lehtiä, eikä tietty sovi unhotaa, että vuohet ovat vuohia, eli kaikki mahdolliset kiipeilymahdollisuudet on oltava. Veikkaisin, että kun vuohet vie sen samaisen puukasan, josta Tytti ja sen apurit ajavat aina ihmisten kaverina puita, viereen, paratiisin paratiisimaisuus kirteerit täyttyvät. Siellä nimittäin on paljon kukkasia (ainakin oli kesemmällä....), paljon muuta vihreää syömistä ja kiipeilymahdollisuudet ovat kohtalaiset. Siellä vuohet ovatkin viihtyneet oikein mainiosti kesän ajan (paitsi Elvis, joka päättää jättää muiden paratiisin ja lähtee omaan paratiisiinsa lampemme rantaan...)

"Ai paratiisiin mennään? Kivaa!! Mutta ehditäänhän takaisin ennen iltakauroja?"

Puukasan vieressä oli kesällä suuri pusikko vattuja ja kaikkea muuta mukavaa. Nyt siitä on kuitenkin syöty melkein kaikki, mutta vuohet kuitenkin löytävät aina sieltä jotakin mussutettavaa. Jotta syöminen olisi kivempaa, pitää kaikki suuhun menevä hankkia mahdollisimman hankalasti. Luulisin, ettäTytti on kaikkein hankalimmin ruokansa hankkiva...

Mahdollisimman hankalasti vaan! :)

Paratiisi alueelta löytyy muutama traktorin rengas, kuormalavoja, pari vanhaa pöytää sekä kiviaita, joilta löytyy mahdollisuuksia hankalaan ruuan hankkimiseen. 

Mums, mums...

Paratiisi paikka on nyt tosiaan hiukan syödyn ja kalutun näköinen, kun vuohet ovat siinä koko pitkän kesän pistelleet lehtiä menemään. Vielä kuitenkin nytkin löytyy muutakin syömistä kuin pelkkiä vadelmanrankoja ja kaluttuja puunoksia

Jee, kaikki neljä "kiliä" samassa kuvassa!

Lillin ihana ja virallinen syysposeeraus <3

Ja tämä on Tytin virallinen syksyn poseeraus

Vilperi yrittää piiloutua kameraa :)

"Ai, pitäskö meiän lähtee jo pois? En lähe vielä.."

Jos ei omaa syömistä löydä, niin aina voi lainata vähän kaverilta...

"Kuulitteko kaverit, Kaurasanko kolahti, nyt pitäis vissiin lähtee!"

"Ai mitä? Sanoiko joku jotain kaurasangosta?? Nyt on mentävä ettei jää iltakaurat välistä!"

"Ai pitäskö lähtee jo?"

"Vielä muuutama lehti, jookos...?"

"Koittais nyt juosta systeri! Kaurat ei oota kauaa!"

Lilli on aina paratiisikeikan jälkeen niin täynnä, että sen teksi mieli kellahtaa pehmeälle sammalmättäälle varjoisaan kuusikkoon <3

"Hei, nyt mennään, nyt meni kaurat jo meidän vateihin!"

"Adios, paratiisi! Ehkäpä huomenna uudestaan, mutta nyt on kiire. Kaurat, here we coome!!"