Shhh... Salaisuuksia...

Vihdoin viimein saan aikaiseksi vastata Hupsujen jo kauan sitten laittamaan salaisuushaasteeseen... Pitkään on ollut mielessä kirjoittaaa tämä postaus, mutten vain ole yksinkertaisesti saanut aikaiseksi. Nyt kuitenkin salaisuuksien pariin!

Aloitetaas vaikka nyt vuohien salaisuuksilla. Ne oli muuten kaikkein hankalimmat keksiä! Tai siis niitä on niin paljon, etten osannut päättää, mistä kirjoittaisin... ;)
Varmaankin joskus kesällä oli pikkuinen maininta jossain postauksessa, että Elvis ei kestä ollenkaan muiden mukana lenkeillä vaan se lähtee aina huitelemaan ihan omiin seikkailumaastoihinsa. Ei me oikeastaan vielä tänäänkään tiedetä, mihin se Elppa oikein aina häippäs. Kotia se joka kerta tuli, mutta pari tuntia saattoi mennä kevyesti teillä tietämättömillä.

Elvis joskus muutama kesä sitten, ei ollut ensimmäistäkään pikkukiliä vielä tuolloin!

 Toinen "salaisuus" on se, mitä kaikkea vuohet oikein suuhunsa tykkäävät laittaa. Kaikki varmasti tietävät, että ihan perus heinä ja kaura on ainakin vuohien juttu, mutta partaotukset popsivat paljon muutakin... Nimittäin ihan mitä vaan!

Mmmm... mäntyä!

 Lemppareina on vuohilla varmasti männyn oksat talvisin ja kuivatetut koivut. Ja jos vuohet saavat päättää, söisivätkö ne mäntyä vai kuusta, ne söisivät mäntyä. Kesällä ne ovat kuitenkin niin kylläsetty kaikella vihreällä, että joskus tekee mieli maistaa kaikkea muutakin, mikä ei vain karkuun juokse... Useat aina katsocvat, että eikös nyt mene jo vuohen kitaan myrkyllisiä kasvejakin, mutta ei niillä ole ikinä mitään ollut, vaikka ovat maistelleet kaikenlaista hiukan ei niin suositeltua... Yhtenä kesänä yllätimme Elviksen syömästä niiden tarhassa olevaa muovista pressua... Oli kuulemma tosi hyvää! Kissanruuat olivat Sohvin lempparia kun se oli pieni, onneksi ei ole opettanut pienemille sisaruksilleen sitä... Porkkanapussi joutui Tytin käsittelyyn yksi päivä kun Tyyty oli karannut ja seurauksena oli pussissa suuren suuri reikä. Porkkanoista oli kaikista vähän maistettu. Tallin seinissä olevista lämmikkeinä toimivistä levyistä on järsitty monet palaset pois... Olenkin kuullut joskus juttua, että on joku vuohi joskus jossain syönyt rautanaulankin! En ole ihan varma, uskoakko vai ei, mutta siitä saa ainakin selväksi sen, että vuohet syövät ihan kaikkea!

Vilille maistuu talvellakin lumen alta keräillyt vuorenkilvet, äiti ei tykkää...

Sitten pääsemme suurten, hevosenkokoisten salaisuuksien pariin! Meillähän hepat toimivat täysin maastoilu heppasina, mutta oikeasti näillä kavereilla on ollut oikea kisahevosen menneisyys!

 Eemelistä piti ihan alunperin tulla kilpapolle, esteille. Kisaura kuitenkin tyssäsi muistaakseni muutamien harjoituskilpailuiden jälkeen. Enkä kyllä yhtään ihmettele. Ei meidän Emousta olisi minkään näköiselle esteradalle menijäksi. Ensinnäkin, kaikki uusi on ihan hirmuisen hurrjaa, kaikki kovat äänet ovat kamaluutta ja matkustuskaan ei oikein ole Emoun juttu. Niinpä pollen punkeroinen sitten toimii nykyän ihan vain maastossa menijänä, jossa se toimii vallan mainiosti!

Sónatan kilpaura olikin hiukan pidempi kuin Empun. Sonttu tuotiin Suomeen Islannista ihan kilpahevosena. Se onkin kisannut muutamia askellaji kilpailuja ja ihan hyvinhän sillä on niissä mennyt. En yhtään tiedä, minkä takia ei sitten enemmän kisattu, mutta hyvä niin, koska nyt se on meillä. :) Itse en kyllä saa neitiä edes tölttäämään... Ehkäpä juuri sen takia että se on kisahevonen ja töltti pitää etsimällä etsiä sieltä jostain syvältä pikku islantilaisen uumenista. Siihen ei meikäläisen taidot riitä, mutta ihan hjyvin pärjätään ilman tölttiäkin!

"Ja pah mun hampaissa mitään vikaa on!"

Sasullakin on yksi pikkuinen salaisuus... Sen kulmahampaat ovat kuluneet ihan tasaisiksi! Pnetuna Sasu kantoi paljon keppejä (ja kantaa edelleen...) ja palloja, sekä roikkui köydessä. Kepeissä ja palloissa oli varmaankin sen verran hiekkaa, että se kulutti sitten herran hampaita niin, että ne ovat nyt ihan tasaiset. Ei eläinlääkäri niistä mitään vikaa löytänyt, ne vain on kuluneet!

Kissoilla onkin sitten aika paljon pikku salaisuuksia kerrottavana... 

"Pipsa, kerrotaanko meiän salaisuus?"

 Misu ei ole enää ainut temppukissa meidän asunnossa. Misse ja Pipsakin ovat oppineet huimasti käskyjä! Molemmat kisut osaavat istua ja antaa tassun. Pipsan oma erikoisuus on se että se nousee kahdelle jalalle ja ottaa namin miun kädestä. Siitä se on hirveän hauskaa... Agilityä ovat nämäkin kaksi saaneet harrastaa, yhtenäkin päivänä kaikki kolme kissaa hyppivät ihan innoissaan pienen esteen yli.

 Misu onkin sitten iha oma lukunsa salaisuuksien kanssa. Sillä on mm. rikosrekisterissään yhden LG:n telkkarin rikkominen... Ei ole sen jälkeen miun huoneeseen telkkareita tuotu! Misu myös osaa katsoa kelloa. Jos kello on jo yli seitsemän, lähempänä kahdeksaa, se syöksyy sängyn alle piiloon jos joku tulee. Silloin on nimittäin aika lähteä iltatalliin ja Misu ei koskaan oikein haluaisi lähteä sinne. Joka ilta se sinne kuitenkin jotenkin päin päätyy....

 Ja vielä viimeisenä salaisuutena Misun rakkaus pahvilaatikoihin. Jos jossain on yksikin pieni pahvilaatikko, on siellä myös Misu. Miäkin nostin viikonloppuna sängylleni joulukoriste laatikon, niin ei mennyt kuin yksi punainen sekuntti, niin Misuhan se siellä makoili laatikossa juuri sopivan kokoisessa joulukranssissa makoillen...

Ensi jouluna meillä on sitten tämän näköinen joulukoriste. :)

Huh, tulipas taas pitkä pätkä tekstiä. Toivottavasti jaksoitte lukea taas!
Muuten, blogi täyttää lauantaina 1v (!) ja ajattelinkin tehdä siihen jotain ekstraa, esim. toivekuvapostausta/kysymyspostausta...? Kumpi olisi kivempi saada? Jompi kumpi voisi tulla 1-vuotis synttäreiden kunniaksi jossain vaiheessa. Eli kumman haluat, toivekuva postauksen vai kysymyspostauksen?