Joko saa puhua joulusta?

Joko joko?

Marraskuu starttaa ihan tuossa tuokiossa, joko saisi siis mainita blogissakin joulun ihan omassa postauksessaan? Itse olen varsinkin viime vuosina huomannut olevani henkeen ja vereen jouluihminen. Pienenäkin olin kyllä aina ihan innoissani joulukuun alkamisesta, kun silloin sallin aina itseni aloittaa joululaulujen soittamisen ja laulamisen. Nykyään mennään samoilla linjoilla, joulukuun 1. päivä talossa raikuu joululaulut, muttei kovin paljoa aikaisemmin, kyllä niihinkin kyllästyy jos liikaa kuuntelee.

"Höh, ei nyt vielä mitään jouluhömppää, mua ei ainakaan vielä kuvata joulukoristeiden kanssa!"

Blogissa on ollut nyt kahtena vuonna joulukalenteri ja kovasti olen suunnitellut kolmatta versiota. Ihan rupesi naurattamaan, kun katsoin, mitä olin viime vuonna kirjoitellut ennen kalenteria ja tarkalleen vuosi sitten kyselin teiltä ihan samoja juttuja kuin tänään. Mitäs mieltä te olette, laitetaanko blogiin tänäkin vuonna joulukalenteri? (Turha teidän on vastustaa, väsään ihan varmasti jonkinlaisen kalenterin tänne vaikkette haluaisikaan... ;D) Otan myös enemmän kuin iloisena vastaan luukkutoiveita, vielä suunnitelmaan mahtuu teidän toiveitakin! Haluaisitteko esimerkiksi jonkun DIY-jutun? Videoita? Hevos-, vuohi-, kissa-, koira-, kani- tai kanapostauksia? Kaikki ideat otetaan vastaan!

"Tuonne alas voisitte jättää toiveitanne, ihan niinkuin lahjapaketteja kuusen alle!"

Terveisin mää

Moikka, täällä jutustelee tällä kertaa Tytti! Meistä ei ole kuulunut täällä pitkään pitkään aikaan ja nyt on kyllä ehdottomasti aika korjata asia! Me ollaan kyl oltu aika kiireisiä viimeaikoina, eli ei meillä ois ollut paljon aikaakaan kirjotella teille tänne blogin puolelle. Ollaan nimittäin vietetty kaikki vapaa-aika kierrellen pitkin ja poikin meidän pihaa, sillä toi omistaja on vissiin laiskistunut ja viisastunut, eikä enää edes yritä laittaa meitä jonkin naurettavan aidan taakse. Usko taisi loppua siinä kohtaa, kun muutkin kuin Sohvi ymmärsi pompata sen verkon yli. Viimeset pari kuukautta ainakin ollaan vaan vaelleltu pitkin pihoja ja maiskutettu menemään jopa noi ihmisten paljon vaalimat kukkapenkit, ei muuten kasva enää minkäänlaisia kukkasia niissä penkeissä.

"Toi pienempi kaveri aina seurailee meidän touhuja ja joskus kulkee meiän mukana pitkin ja poikin pihaa, ihan kivaa!"

"Täällä jossain oli niitä herkkukukkia, näitä lehtiä on vaa liikaa täällä!"

"Nyt kuulu käsky että pois sieltä kukkapenkistä, voin vain kysyä, mistä kukkapenkistä?"

"Munkin varmaan parempi lähteä kattelee missä ne muut kamut oikein juoksee.."

"Ollaanko aidan oikealla vai väärällä puolella, siinäpä vasta kysymys..."

Isukki Elvis on löytäny nää ihanat aroniapuskat, eikä meitä ajeta täältäkään pois vaikka ennen on aina ajettu!

"Elppaa vaan hymyilyttää, kun noi ihmiset on yrittäny komentaa meitä pois aroniapuskista..."

Ollaan me vähän muutakin puuhailtu, kun vaan syödä mussutettu. Omistaja on ottanut itseään niskasta kiinni ja alkanut temputtaa meitä entistä useammin. Ahkerasti on opiskeltu Eemelin karsinassa uusia temppuja ja muisteltu vanhoja. Jopa isukki, eli Elvis on päässyt opettelemaan uusia juttuja, alkaen ihan peruskaurasta eli peruutuksesta ja pyörimisestä. Nyt se jo handlaa ne ihan kuin vanha tekijä, samoin kuin Lumikki, joka on kanssa opetellut niitä ja vähän jo jotain muutakin.

"Voin tehdä temppuja, jos saat mut kiinni täältä puskasta!"

"Määkin olen opetellut niitä temppuja, alkuun ne oli kyllä ihan lällyjä, mutta nyt ne on tosi kivoja!"

"Temppuja, kuka puhui tempuista? Saako leipää? Teen kaikki temput mitä osaan!"

Meille on myös kerrottu, että ens kesänä on taas tulossa kivoja kolmen päivän temppuilu- ja agilityputkia, kun vuohileirit tekee paluun. En malta odottaa! Vielä ovat kuulemma vähän suunnittelu vaiheessa, mutta paljon kaikkea kivaa on luvassa, ainakin niin meille on vähän vihjailtu! Pysykäähän siis kuulolla, olin kuulevinani tuossa yksi ilta, että niiden leirien julkaisua ei tarvitse enää kovin kauaa odottaa!

"Tässä me demonstroidaan, miten sit kesällä laidunnetaan, kun leiriläisiä on. Tai sit heittäydytään hankaliksi ja juostaan kaikkia ihmisiä karkuun ja pompitaan aitojen yli, ei voi vielä tietää!"

"Mumsmums, ja karkuun!"

Vähän kyllä ihmetytti, kun tuo omistaja vähän jo puheli itsekseen, että ruettaisiin jo joulukuvia kohta ottamaan, jos lumipeite tulee jo nyt. Ei kai nyt ihan vielä kuitenkaan? Onhan sinne jouluun vielä kaksi kuukautta... Hetkonen hetkonen, kaksi kuukautta? Voiko se olla mahdollista, kaksi kuukautta vuoden ihanimpaan juhlaan! Ihan parasta, täytyy heti lähteä suunnittelemaan, miten poseeraan tänä vuonna joulunauhat kaulassa kameralle.

"Misseä vähän naurattikin mokomat joulupuheet, mä otin ne tosissaan."

"Menetkös siitä katti valmistautumaan joulukuvauksiin, kohta tulee lunta taivaan täydeltä!"

Haluaisitteko muuten nähdä meidän temppuiluja videolla joku päivä?
Joko teillä on satanut lunta (Misse ei usko, että jossain voi jo olla lunta..)?

T. Mää, eli Tytti

"Sorry I´m late, I saw a unicorn"

Syksy on saapunut ja hevoset opettelevat taas pikku hiljaa olemaan talvitarhassaan. Enää ei uskalla päästää niitä heti aamulla laitumen puolelle, kun alapellot ovat ihan kuuran peitossa ja tälläkin hetkellä taivaalta tiphatelee vähän väliä muutamia lumihiutaleita maahan. Talvitarhaan siirryttäessä hevoset muuttuvat entistä energisemmiksi ja ahneemmiksi, kun ne eivät saa mussuttaa koko päivää pellolla. Ne myös muuttuvat ulkonäöllisesti tarhaan siirryttäessä, vai mitä mieltä olette?

Laitumella murmelit näyttävät siis tältä

Oi mikä ylväs ilmestys!

Tässäkin on niin hieno ja kaunis yksilö!

Nuttuniskainen ponskikin on niin hienona pellon puolella

Niin. Ne tosiaan muuttuvat hienoista ja ylväistä yksilöistä edelleen hienoiksi ja ylväiksi, mutta niillä on pieni lisätwisti ulkonäössään.

"Plaah, täällä tarhassa on tylsää!"

"Mut tykkäätteks mun hienosta sarvesta? Ihan ite tein!"

"Toi kamu ei jättäny mulle tarpeeks sarven teko aineksia, tää oli mun ratkaisu."

"Joskus on kuulemma mietitty, että onko yksisarvisia olemassa, no nyt ainakin on!"

"Tällä saan oikeat supervoimat."

"Mitä te nauratte mulle siinä, ei tää oo mikään vitsi, ollaan ihan tosissaan."

"Näillä häntään asennetuilla lisäboosteilla päästään pinkomaan niin lujaa karkuun, ettette saa meitä ikinä kiinni, kato vaikka!"

Kiinnitäkää videossa huomiota tämän ylläolevan yksisarvisen sarveen... :D

Linkki videoon 

"Hahaa, mitäs mä sanoin!"

Ja kun kaikki taikavauhtipallerot irrottaa (mihin meni noin puoli tuntia...), jää jäljelle taas ihan tavallinen pieni islantilainen.

"Mikä yksisarvinen, missä?!"

Boing boing pupupoika

Pienet pupuset ovat asustaneet nyt tallissamme melkein kaksi kuukautta ja ovat muuttuneet pienistä pupusista ihan jo vähän isommiksi pupuiksi. Ne ovat kesyyntyneet huimasti, mutta vieläkin ne ovat aika arkoja, ehkä vielä joku päivä ne eivät juokse karkuun kun avaa mökin kannen... Yhteisillä rapsuttelu ja pompputuokioilla ne ovat muuttuneet aroista nurkassa kyyhöttävistä kasoista hyvin uteliaiksi ja seikkailunhaluisiksi pitkäkorviksi, jotka tulevat heti häkissäkin verkon taakse katsomaan talliin tulijaa. Varsinkin Stitch on kesyyntynyt sylipupuna paljon, ja on jo hirmuisen rento kaveri, toisin kuin Lilo, joka on vielä aika peloissaan. Tässä pikkuhiljaa totutellaan toisiimme, ei meillä ole mikään kiire.

1. Vielä melko varautunut Lilo

2. Rennon letkeä Stitch

Mainitsin ensimmäisessä pupu-postauksessa, että meillä ei ollut mitään aavistusta näiden kaverien sukupuolista. Noh, nyt on. Eläinlääkäri kaverimme kävi kyläilemässä parisen viikkoa sitten ja pyysimme häntä samalla tsekkaamaan kanikaverukset ja näin saimme selville ilo-uutisen; meillä on tyttö ja poika! Ehkä nämä nimet ennusti jotain, kun nimesin pupuset Liloksi ja Stitchiksi, Lilo on nimittäin se tyttö ja Stitch on meidän äijä.

3. Voihan pomppivat porkkanat teidän kanssa...

4. Nyt voidaan toistaiseksi vain arvailla, salaileeko tämä pieni pupunen poikasiaan mahassaan vai ei...

5. Molemmat ovat hyvin salamyhkäisiä...

Mites tästä nyt sitten? Lilo ja Stitch on ollut koko ajan samassa häkissä, joten vahinko on periaatteessa voinut jo sattua. Ne ovat vain vielä niin pieniä, että Stitchiä ei voi lähteä vielä operoimaan, kun ei ole vielä mitään operoitavaa.. Nyt Stitch on siis lähestulkoon joka päivä tsekattu, että joko olisi pallit laskeutuneet ja päästäisiin tekemään reissu eläinlääkärille. Eilen väsäilin niiden häkkiin (joka on todella iso, älkää nyt huolestuko!) väliseinän ulkohäkin verkosta ja nyt jänikset ovat saaneet vähän totutella elämään aidan kanssa. Ajatuksena siis on tässä lähipäivinä erottaa puput kahteen eri häkkiin, mutta niin, että ne pääsevät nuuskuttamaan ja nukkumaan kylkikyljessä joka tapauksessa. Sitten vain laitetaan sormet ristiin ja jännityksellä odotetaan, ensinnäkin sitä, että onko meillä kohta kuitenkin pieniä pupuja ja toisekseen, kuinka hyvin Lilo ja Stitch tulevat toimeen sitten kun ne pääsevät takaisin samaan häkkiin Stitchin operoinnin jälkeen.

6. Ei näitä hennoisi millään erottaa, mutta se on onneksi vain väliaikaista!

7.

8.

9. <3

10.

11. On nämä jotenkin niin mainioita tyyppejä, ja poseeraaminenkin onnistuu! <3

12. "Meistä kuulette vielä, vannon sen!"

Löytyikö lempparikuvaa? :)

Myös jotain pupujen superherkkuideaa etsitään, joten jos sinulla on jokin herkkuvinkki, mistä nämä voisivat tykätä, otan mielelläni vastaan ideoita!

Kuin valokuvaa katsoisi

Olen aina tykännyt piirtämisestä ja seinäni ovat melkein puolillaan piiirtelemiäni kuvia. Se toinen puolisko, joka on huomattavasti suurempi, on pyhitetty milles muullekkaan kuin rakkaille muistoille, eli kuville. Ja kuvien aiheena ovat yllätys yllätys, huushollimme nelijalkaiset ystävät. Onhan tuota joskus tullut yritettyä piirtää omista elukoista kuvia, mutta jostain syystä ne eivät ikinä oikein ole onnistuneet.

Monta kertaa on tullut ihasteltua esimerkiksi Instagramissa, kuinka jotkut osaavat piirtää niin aitoja kuvia, että niitä pitää katsoa useampaan kertaan ennen kuin uskoo, etteivät ne ole valokuvia. Eräs tälläinen Instagram-tili on ollut jo pidemmän aikaa @katkopiirto. Olen bongannut kyseisen taiteilijan myös Facebookista ja jokunen aika sitten selailin Facebookia kun huomasin, että kyseinen taiteilija pyysi lähettämään julkaisuunsa suomenhevosen kuvia, joita voisi suomenhevosen viikolla piirrellä, ja minähän tietty iskin samantien Eemelin kuvan kommenttiboxiin.

Olin ihan tyystin unohtanut koko asian, ja yksi päivä avasin taasen sen puhelimen ja Facebookin, ja vastassa olikin jokseenkin tutun näköinen karvakorva, ei tosin ihan normaalina kuvana, vaan upeana mestariteoksena, pastelleilla paperille siirrettynä. Kaverit vähän ihmettelivät, kun aloin yhtäkkiä ihastuksissani hyppimään ympyrää pitkin käytävää... Eilen sain aikaiseksi hakea työn postista ja tänään se pääsi kehyksissä seinälle niin hyvälle paikalle, että näen sen heti, kun herään aamuisin.

Tämä on vaan niin ihana, en voi olla ihastelematta sitä joka kerta kun näen sen... <3

Lempparit, toinen kuvana ja toinen piirroksena

Tästä kuvasta on tauluun toiminut mallikuvana ja yhdennäköisyys on aika huima!

"Kröhm... Miulla olis vähän asiaa, jos nyt tuon piirroksen ihastelulta ehditte kuunnella..."

Misu muistutteli heti, että mites me muut, kun ihastelin ja kuvasin Empun kuvaa. No totta, olisi ihana saada pikkuhiljaa kerättyä jokaisesta elikosta samantyylinen masterpiece seinälle! Mulla on aina ollut haaveissa saada kaikista elikoista maalaukset/piirrokset seinälle, ja tämä Eemelin piirroksen ilmestyminen Facen seinälle varmisti sen, että joku päivä mulla on vielä kaikkien 20 kuva seinällä, ja mieluiten kaikki samalta tekijältä (varo vaan Katkopiirto...! ;D)

Tälläinen pino löytyi kuvia siltä istumalta, kun Misu mainitsi asiasta 

Ajatelkaa nyt, miten ihana olisi, kun nämä kaikki ja muutama muu samantyylinen olisi kehyksissä seinällä vierekkäin!

"Joo joo, kaikki sai jo kuulla, miten asettelisit ne ja muuta turhaa. Mä varaan seuraavan ajan maalaajan mallina!"

Onko sinulla maalauksia/piirroksia omista eläimistäsi seinälläsi tai haluaisitko sellaisia?

 Kiitos siis huimasti Katkopiirron Eija Haloselle, joka on taiteillut ihanan aidon teoksen Eemelistä! Kannattaa muuten kipittää suorinta tietä Katkopiirron Face-sivulle, siellä on nimittäin mahdollisuus osallistua arvontaan, jossa hieno palkinto!